Aiheen palokunnan perustamiseen antoi suuri metsäpalo, joka alkoi heinäkuun alkupäivinä 1914, joka tietämämme mukaan oli edennyt Vesterkullasta 8 km nykyisen lentokentän suuntaan. Palo oli niin suuri, että asukkaita määrättiin pakolla sammutustöihin ja lopuksi saatiin venäläistä sotaväkeä avuksi. Helsingin palokunnan höyrykone ruisku oli viikon Tattarisuon lähteellä vettä pumppaamassa. Ratavallilla oli kylän väki hermostuneena seuraamassa palon kehitystä peläten sen pääsevän Porvoontien yli ja sitten suota myöten asutukseen.

Herrat Kaukin Dahlgren, Sillanpää E-Leino ja HJ Leino keskustelivat järjestetyn sammutusväen tarpeellisuudesta. Herra Kaukin kutsui edellä mainitut miehet kotiinsa ja siellä päätettiin ryhtyä toimeen palokunnan perustamiseksi. Kaluston hankkimiseksi kerättiin rahaa listalla kiinteistöjen omistajilta 50 penniä jokaista 1000 kohti vakuutuksen määrästä. Aluksi oli palokunnan kalusto Sanduddin tehtaalla suojassa ja antoi tehdas myös hevosensa palokunnan käyttöön hälytyksen sattuessa. Siellä myös pidettiin harjoitukset noin kolme kertaa viikossa. Mainittu tehdas oli hyvin myötämielinen alkavalle palokunnalle kuin myös Helsingin palokunnan päällikkö Gösta Wasenjus. Tämä lähti alkuun pienestä kuin sinapinsiemen ja loistonsa elettyään 1934-39 alkoi hiljalleen taantua ja nyt olosuhteiden paljon parannutta elää vielä taloudellisesti paremmassa, mutta toimiviin jäseniin nähden huonommassa asemassa, mutta täyttää paikkansa Helsingin vakinaisen palokunnan reservinä niin kuin sopimus edellyttää.

Paloautoja on ollut kolme, vanha Ford A mallia, se hankittiin 1932 ja myytiin romuksi. Kukitettuna lähti vanhus. Vuonna 1945 tilalle hankittiin tosin vanhana Diamont merkkinen kevyt kuorma-auto, jonka palokuntalaiset tunsivat Mosan Timona, sillä pääsi, joka paikkaan joskus ilman tietäkin. Vuonna 1952 nousi aurinko palokunnallemme, saimme ensimmäisen uuden auton Austin, johon usean epäonnistuneen kokeilun jälkeen asennettiin vanha tuttu jo ensimmäisessä autossa ollut keskipakopumppu joka oli näyttänyt voimansa jo 10 vuoden ajan. Sodan aikana 1939-40 oli palokuntamme osittain komennettuna asemallemme sammutus tehtäviin joiden päällikkönä toimi vanha veteraani Pirjo Koponen. Samoin sodan aikana 1941-44 oli tähän taloon komennettu js määräyksellä sekä omia, että vieraita. Näistä lähti karjalaan sammutus tehtäviin 7 miestä. Paikkakunnalle jäi sammutustöitä johtamaan Tauno Koponen joka olikin koko j.s, komppania 10:päällikkönä ja veljensä Pirjo Koponen toimi joukkueen johtajana Tapanilan VPK:n talolla.

Sodan jälkeen oli toiminta vireätä oli väkeä ja voimaa oli toiminnassa oma kisälliryhmä nimeltään Loimuveikot joka oli juhlissa nimikilpailussa saatu nimi, rouva Lehtimäen ehdotuksen mukaan, jos tämä kisälliryhmä nyt saataisiin kokoon (sen muodostivat O.Jokinen, E.Jokinen, A.Lorppi, K.Suomi, E.Mäkelä ja K.Jokinen) sen nimeksi sopisi välke-ukot. Ennen vuotta 1956 palokunnan huolen aihe oli Helsingin asemakaava joka uhkasi viedä puolet palokuntamme tontista. Palokunta teki vuonna 1956 sopimuksen Gultt O:lle companyn kanssa huoltoaseman rakentamiseksi Tapanilaan johon sisältyi vuokraton talli paloautolle, vesiposti ja ilmainen vesi. Tämä sopimus on pelastanut palokunnan ahdingosta ja kylän asukkaat ennen niin tutuista kannatus maksuista ja keräyslistoista. Keväällä 1919 osti palokunta Petaksentalon Tapaninkylästä joka siirrettiin nykyiselle paikalleen ja valmistui samana vuonna marraskuussa.

Palokuntamme puheenjohtajat